Suomen ensimmäiset vammaistutkimuksen professorin Timo Vehmaan mukaan yksi yleisimpiä ongelmia joita vammainen henkilö nyky-yhteiskunnassa kohtaa on työstä ja opiskeluista syrjäytyminen. Vammaiset tottuvat pienestä pitäen erityiskohteluun, erityisryhmiin ja erityisluokkiin. Myös vanhemmat, opettajat ja esimerkiksi sosiaalityöntekijät ja terveydenhuollon henkilökunta vaikuttavat omalta osaltaan tähän. Jos pienestä pitäen on kehotettu varovaisuuteen ja jarrutteluun on nuo tavat helppo omaksua. Kaikissa tilanteissani tähän ei kuitenkaan välttämättä ole tarvetta. Esimerkiksi liikuntavamma tuskin vaikuttaa akateemiseen älykkyyteen, vaan tällainen henkilö saattaisi pärjätä opinnoissaan varsin hyvin. Ymmärrän kuitenkin kynnyksen lähteä hakemaan koulu tai työpaikkaa, jos aikaisemmat opinnot/työ on suoritettu aina erityisolosuhteissa. Mielestäni tässä tilanteessa toiminnan ja toivotun lopputuloksen välillä on ristiriita. Toivottu lopputulos olisi integroida vammainen henkilö yhteiskuntaan ja normaaliin arkeen mahdollisimman hyvin, silti vammaiset jaetaan usein omaan porukkaansa erilleen muista. Tämä luo käsityksen erilaisuudesta niin muille ihmisille kun vammaiselle itsellekkin. Tietesti silloin kun kyseessä on vammainen henkilö joitakin erityistoimia tarvitaan, mutta tärkeää olisi myös huomioida henkilön kyvyt eikä aliarvoida niitä, sekä vahvistaa hänen omaa kokemusta siitä että hän on kykeneväinen toimimaan.
lähde:
http://uutiset.helsinki.fi/2013/11/22/vammainen-gettoutuu-paivatoimintaan/#.UrQ5R7TRXzk
-OKbloggari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti